Sivut

31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta

Vuosi 2015 on kulunut viimeisen päivänsä iltaan. Kulunut vuosi on ollut aika raskas, mutta myös antoisa. Kesän kylmyys ja jatkuvat vesisateet eivät oikein suosineet meidän viljelyksiä ja moni sato epäonnistui täydellisesti. Positiivisena yllätyksenä mansikoiden onnistuminen hipoi täydellisyyttä vaikka ennakko-odotukset olivat jotain ihan muuta. Sen on joutunut huomaamaan että tällaisen toiminnan pyörittäminen kolmen pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa tehdä. Antoisaa on ollut huomata että meidän viljelytouhut ja osuuskunnan toiminta jatkavat edistymistään. Tulevalle vuodelle riittää edelleen uutta kehiteltävää ja kokeiltavaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2016!




10. joulukuuta 2015

Jouluntunnelmaa etsimässä




Harvinainen auringonpaiste
Edellisessä päivityksessä odoteltiin talven tuloa. No nyt talvi on tullut lumen muodossa jo useaan otteeseen. Järvikin jäätyi ja suli ja taas jäätyi. Auringonpaisteiset hetket ovat olleet vähissä, eikä kuuta ja tähtiäkään ole päässyt juuri näkemään. Lauhoista keleistä näkyy olevan se etu, että yllättäen kasvimaalta saa edelleen tuoretta satoa, lieneekö ensimmäinen kerta kun vielä joulukuun puolella. Muutama punakaali oli jäänyt pellolle ja ne olivat vielä täysin käyttökelpoisia.

Tuoretta punakaalia pellolta joulukuussa

Joulukuu on jo huomaamatta edennyt lähes puoliväliin ja yksiä myyjäisiä lukuun ottamatta joulunalusajan myyntitapahtumat on käyty. Tulevat myyjäiset ovat Kuhmossa Kuhmo-talolla 12.12. klo 11-14. Toinen joulunalusajan tapahtuma on jouluruokatilausten valmistaminen. Jos olet Kuhmon tai Kajaanin suunnalla ja valmiit jouluruuat kiinnostavat niin vilkaiseppa valikoima ja tilausohjeet tämän blogin Ajankohtaista -sivulta.

Vesisateisena iltana leipominen vie ajatukset vähäksi aikaa pois ankeasta säästä ja joulutunnelman voi löytää sateesta huolimatta. Eilen leivottiin jouluista hedelmäkakkua vanhan reseptin mukaan. Vaikka lähiruoka on meidän juttu, niin joululeivonnaisiin tulee käytettyä kuivahedelmiä ja mausteita, joita ei voida täällä tuottaa, eikä siten pitää lähiruokana. Kuivahedelmät, mausteet ja pähkinät ovat kuuluneet suomalasiin juhliin ja varsinkin jouluun jo kohta satoja vuosia. Perinteitä on mukava noudattaa, mutta toisaalta voisihan sitä kakkun laittaa kuivattuja marjoja tai omenoitakin.

Seuraavassa kuitenkin värikkään perinteisen hedelmäkakun resepti. Kuivattuja hedelmiä voi käyttää muitakin kuin reseptissä olevia, vaikka sitä mitä sattuu kaapista löytymään. Hasselpähkinät voi korvata mantelirouheella.

Joulun hedelmäkakku

250 g rasvaa
2,5 dl sokeria
4-5 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

100 g kuivattuja aprikooseja
100 g sokeroituja kirsikoita
2 dl rusinoita
1 dl sukaatteja
100 g hasselpähkinä rouhetta

kanelia ripaus tai enemmäkin maun mukaan


Pilko aprikoosit ja kirkikat pienemmiksi.

Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja kaneli.

Sekoita kuivahedelmät keskenään ja jauhota ne pienellä määrällä edellä tehtyä jauhoseosta.

Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon yksitellen munat, viimeisten munien väliin voi laittaa jo jauhojakin.
Sekoita loput jauhot taikinaan. Lisää jauhojen jälkeen hasselpähkinärouhe, jauhotetut hedelmät ja viimeisenä maito. Sekoittele kääntelemällä tasaiseksi taikinaksi.

Voitele kakkuvuoka rasvalla ja jauhota vehnäjauhoilla tai korppujauholla. Kippaa taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla n. 160 C n. 1 tunti. Kokeile kakun kypsyys hammastikulla.

Valmiin kakun voi kostuttaa meheväksi sokeriliemellä jota voi maustaa vaikkapa rommilla.


10. marraskuuta 2015

Lunta odotellessa

Kylläpä nyt marraskuu pistää parastaan kun on tosissaan harmaata, märkää ja pimeää. Lunta ja talventuloa odotellessa sitä miettii marraskuun merkitystä... onko siinä mitään hyvää? Märkyys ja pimeys ei houkuttele tekemään mitään ulkotöitä. Joulua ei vielä kannata alkaa valmistelemaan eikä huvitakaan kun ei ole lunta. Luonnossakaan ei tunnu olevan juuri nähtävää kun kesän kukat ovat kukkineet ja syksyn lehdet varisseet. Eipä ihme että koko kuukausi on saanut nimensä kuolemaan tai kuolleeseen viittaavasta "marras" -sanasta niin hyvin se sopii tähän hetkeen kun pelloilla ja metsissä ei tunnu olevan juuri mitään elämää. Marraskuun hyvä puoli on kuitenkin sen suoma hengähdystauko syystöiden ja joulun ajan kiireiden väliin. Pitkästä aikaa ehtii vaikka katsomaan elokuvia tai tekemään ihan vain omia juttuja.

Marraskuista harmautta

18. lokakuuta 2015

Satovuosi lopuillaan



Niin on taas tullut yksi kasvukausi päätökseensä ja satovuoden loppuhetket on käsillä. Syksyä vielä eletään, mutta talvikin on jo ilmoitellut itsestään. Hiukan on saatu nähdä ensilumia ja pakkasta on muutamina aamuina ollut ihan reippaasti. Kipakoiden pakkasöiden jälkeen säät vielä lämpenivät ja ilman herra antoi vielä lisäaikaa talveen valmistautuville.
Sadonkorjuut on tehty
Yrttiviljelmien satokausi päättyi, kun kasvihuoneessa kasvaneista rosmariinista ja laventelista kerättiin sato talteen. Pitkä aika on vierähtänytkin siitä kun ne keväällä kylvettiin sisälle esikasvatukseen. Rosmariinin ja laventelin kylvö tehtiin ensimmäisten joukossa jo 5. maaliskuuta. Kuivat yrtit otettiin ulos kuivurista 14. lokakuuta, aikaa kului siis 223 päivää eli yli 7 kuukautta. Uudet rosmariinit saa laittaa kasvamaan jo 143 päivän päästä. Totta puhuen ei kyllä yhtään kiinnosta edes ajatella seuraavan vuoden viljelyksiä, mutta eiköhän jo kohta Joulun jälkeen ala uuden kasvukauden innostunut odotus.


Tuotantotilat laitetaan talveksi kylmilleen.
Kesän sadosta on vielä osa purkittamatta. Muutamassa päivässä on sekin tehty ja kuivaamo pistetään talvikuntoon. Tuotteet varastoon, siivous, työkalut talviteloille, vesien sulkeminen ja hetken hengähdys hiljaa nurkassa istuen. Nenässä leijuu vielä kesän yrttien tuoksu.

Kesämuisto

22. syyskuuta 2015

Riisutaan kesä pois

Viime viikkoina on riisuttu kesää pois. Ajatus kesän "pois riisumisesta" tuli, kun aloimme raivaamaan pois sysyn kellastuttamaa humalakasvustoa kuistin seinänviereltä. Keräsimme talvteen humalan "käpyjä". Humalan kävyt eli emikukinnot sisältävät monia eteerisiä öljyjä sekä karvasaineita, parkkiaineita ja flavnoideja. Humala vaikutaa rauhoittavasti ja sitä voidaan käyttää mietona unilääkkeenä.



Viinimarjojakin on kerätty ja keitetty mehuksi. Kovin hyvää satoa ei tänä vuonna saatu, mutta jospa mehut riittäisivät talven yli. Marjat ovat kyllä olleet isoja ja helppoja kerätä, liekkö mehiläiset kuitenkin olleet pölytystä auttamassa, vaikka olikin niin kylmää alkukesästä.



Nokkosen siemenet, kuten nokkonen muutenkin on terveellinen lisä ruokavalioon. Siemenet muistuttavat hampun siementä ja niitä voi listätä vaikka sämpylätaikinaan, aamupuuroon tai jogurtin sekaan.


Pikkuhiljaa sato on korjattu ja säilötty talteen. Ohrapeltokin on jo sängellä ja ruiskukat kuivattuina varastossa. Säilötään kesä purkkiin, kuten lapset sanoivat suolakukkuja tehtäessä.




Niin alkaa kesä olla riisuttu pois, jäljellä jäävät enää ruskalehdet joiden riisuminen onkin luontoäidin vastuulla.

23. elokuuta 2015

Vuodenaika vaihtumassa

Parin viikon aurinkoinen ja lämmin sääjakso näyttäisi ennusteen mukaan tulevan loppuunsa. Pitkän odottamisen jälkeen on ollutkin mukava nauttia auringosta ja sopivasta lämmöstä, ei ole ollut liian kuuma. Tänään tyhjennettiin hunajat mehiläispesästä. Kylmä ja sateinen kesä vaati veronsa eikä hunajaa tullut kuin nimeksi. Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen tähänkin vähään. Hunaja täytyi ottaa pesästä hieman keskeneräisenä koska kesän kääntyessä vääjäämättä kohti loppuaan on mehiläisten talviruokinta aloitettava jotta ne ehtivät varastoida kaiken talveksi tarvitsemansa sokerin.


Sääennuste näyttää vielä kolmea poutapäivää. Paljon on vielä poutaa tarvitsevaa tekemistä: maalaushommia, heinän niittoa ja kokoamista, kamomillan ja yrttien keräämistä ja mitä kaikkea lieneekään.

Lehtipuissa alkaa näkymään jo keltaisia lehtiä ja niityt ja suot alakavat saada nekin syksyn värejä. Kohta on syksy... kohta kaikki kukat ovat kukkineet, marjat kypsyneet ja muutkin kasvit kasvaneet sen minkä tänä kesänä kasvavat. Mummolan pässipojatkin ovat kasvaneet pienistä karitsoista vankoiksi pikkupässeiksi.


Pääskyset viettävät vielä viimeisiä kesäpäiviään pihapiireissä ilakoiden ennen kuin lähtevät pitkälle syysmuutolleen.



7. elokuuta 2015

Kasvaa ne sittenkin...

Tämä kesä on kyllä ollut kummallinen ja voinee ihan rehellisesti todeta etten toista tällaista muista tai kaipaa. Kylmyydessä pitää mennä 1960-luvulle ennen kuin tätä kylmempi kesä löytyy. Lisäksi vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Yleensä loppukesästä omassa rannassa vesi on niin matalalla että lastenkin on siinä hankala uida ennen äkkisyvää, mutta tänä kesänä vesi ei ole paljon kevään tulvista laskenut. Lapsia ei ole kyllä viileä uimavesi haitannut, aina kun on vähänkin lämmintä ja aurinko paistaa, niin uimaan on päästävä... Pyykin kuivaaminenkaan ei ole monena päivän ulkona onnistunut. Hyvin suunniteltu mattojen pesu taitaa jäädä puolitiehen, kun ei niitäkään saa kuivaksi missään.

Mutta nyt valittaminen sikseen. Sää on mikä on eikä se voivottelemalla miksikään muutu. On tässä elokuun alkupuolella kuitenkin voinut todeta otsikon sanoin, että kasvaa ne sittenkin. Kaikkea on joutunut odottamaan tavallista pidempään, mutta suurimmasta osasta keväällä kelvetyistä vihanneksista ja juureksista tullaan satoa saamaan ihan kohtuullisesti.
Tässä pieni kuvasarja kasvimaan antimista:

Herne

Kamomilla

Kesäkurpitsa

Öljykurpitsa

Mansikka

Parsakaali

Punakaali

Tomaatti

Valkosipulin kukintovarsia

20. heinäkuuta 2015

Raskiiko näitä edes niittää?

Heinäkuussa kukkaniityt kukoistavat - tänäkin vuonna kylmästä huolimatta. Vuotuinen niittoaika on käsillä. Niityllä kulkiessa silmiin sattuu monenlaisia kauniita niittykasveja ja on vähän sääli kun ne joutuu niittämään. Pikkulaukku on valloittanut kasvutilansa niityn kuivimmalla ja matalakasvuisimmalta osalta. Hiirenvirna puolestaan kiipeilee kärhillään heinien korsia pitkin vähän tuoreemmissa kohdissa. Muita valtaa pitäviä kukkia ovat niittyleinikki, siankärsämö ja hiirenkeltanot.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Hiirenvirna (Vicia cracca)
Neljän niittokesän jälkeen koiranputki ja maitohorsma ovat huomattavasti vähentyneet. Päivänkakkaraa on noussut aivan uusiin kohtiin missä siitä ei aiemmin näkynyt merkkiäkään. Heinäseipäät niityllä hivelevät silmää ja kuivuvan heinän tuoksu tulee nenään pihatietä kulkiessa.
Seivästettyä heinää

Niin raskiiko näitä edes niittää? Kyllä raskii varsinkin kun niittäminen saa mesimarjat marjomaan.
Mesimarjan (Rubus arcticus) raakileita






6. heinäkuuta 2015

Kukkia kasvimaalta

Aurinko ja reilut 15 astetta lämmintä riittävät tänä vuonna saamaan mielen aivan kesäiseksi. Illalla tuli käpsehdittyä kameran kanssa kasvimaalla ja tällaisia kukkia siellä nyt on:

Jättikurpitsa

Siperian ampiaisyrtti on meidän yrttimaan uusi tulokas.

Mansikka kukkii kovasti, toivottavasti ei halla vie marjoja heinäkuussa...

Ruohosipulista on yksi sato jo kerätty ja loput ovat jääneet kukkimaan.

1. heinäkuuta 2015

Tuleekohan kesää?

Kylmä ja sateinen sää jatkuu vain, vaikka ollaan jo heinäkuussa. Tuntuu että rikkaruohot kyllä kasvavat, mutta muu ei juurikaan. Monivuotisista yrteistä, oreganosta ja piparmintusta on jo päästy keräämään satoa, mutta vihannespuolella ei vielä päästä tuoreen makuun. Ensimmäiset nippusipulit nostettiin eilen, mutta ovat ne kyllä aika pieniä.

Piparminttua uusilla kuivuriritilöillä.

Vähänkin aurinkoiset päivät, kun lämpötila  nousee edes lähelle 20 astetta, tuntuvat kesäisiltä. Valitettavasti niitä ei ole montaa ollut. Alkaa tulla jo epäilys, että tuleeko tämän kummempaa kesää tänävuonna ollenkaan.

Mehiläisilläkään ei ole kovin montaa lentopäivää ollut. Viimeksi pesillä käydessä hunajaa oli jonkin verran, mutta taitaa mennä mehiläisten omiin suihin ne hunajat. Viime vuoden yllätys hyvä sato ei taida toistua tänä vuonna... No, se oli kyllä tiedossa, että aina ei onnistu mehiläisten kanssa ja opetteluahan tämä edelleen on. Muutama kuva kevään lämpimistä päivistä ja mehiläisten hoidosta:

Mikko avaamassa mehiläispesää.

Mehiläisiä lentoaukolla.

17. kesäkuuta 2015

Pitkästä aikaa...

Hups, melkein kuukausi on vierähtänyt ilman päivityksiä. Mielessä on ollut ja ajatuksia kirjoittamisesta, mutta aikaa vaan ei ole löytynyt. Yhden jutun jo aloitinkin, mutta kesken se jäi, kun lomakin tuli väliin.

Viileydestä huolimatta kesä on luonnossa edennyt ja villiyrttien keruu on käynnissä parhaillaan. Tänään kerättiin teeyrteiksi mesimarjaa ja vadelmaa. Tarkoitus on kerätä vielä mustaherukkaa ja mesiangervoa ainakin.

Mesimarja, Rubus arcticus
 Vadelman lehdet laitettiin fermentoitumaan eli hiostumaan. Sillä tavoin teen maku vahvistuu ja esille tulee enemmän ja uudenlaisia aromeja. Väriltään fermentoitu tee on voimakkaampi kuin vain kuivatuista lehdistä valmistettu.

Vadelma, Rubus idaeus

Peltotyöt saatiin tehtyä ennen lomalle lähtöä, niin että kylvöt ja istutukset oli valmiina. Viikon lomailun jälkeen lähes kaikki oli itänyt, mutta hyvin ovet menestyneet rikkaruohotkin. Siinä onkin urakkaa seuraavaksi.

Kuivurikin on saatu käyttöön. Lipstikasta on kerätty ensimmäinen sato kuivuriin ja piparminttuakin voisi jo kerätä. Viime kesänä istutetut taimet ovat talvehtineet hyvin ja näyttivät toukokuussa tältä:
Piparminttu
 Nyt ne ovat kasvaneet jo ainakin kaksinkertaiseksi ja kerättävää siis olisi.

19. toukokuuta 2015

Villiä ruokaa


Hortoilu, villiyrtit, villivihannekset, rakkaalla lapsella on monta nimeä ja luonnosta kerätty ruoka on nyt trendikästä. Meillä villiyrttejä on keräilty muutaman vuoden ajan ja näin keväällä pihalla on mukava katsella mitä maasta ensimmäisenä nousee. Etelä-Suomessa villiyrtit ovat olleet tarjolla jo pidempään, meillä ne ovat alkaneet nousta vasta viime viikkoina.

Viikonloppuna lähdin korin kanssa pihalle. Ajatuksena oli tehdä villivihannesmunakasta. Koriin löytyi poimulehteä, suolaheinää, koivun silmuja ja muutama maitohorsman verso sekä hieman siankärsämöä. Jokamiehen oikeudella ruohovartisia kasveja saa kerätä vapaasti, kunhan ei mene toisen pihalle. Puiden lehtien, käpyjen ja kerkkien keruu sen sijaan ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maan omistajan lupa. Omasta pihakoivusta toki voi kerätä tuoreet silmut tai hiirenkorvat, vaikkapa salaatin koristeeksi. 

Hiirenkorvat koivussa, kuva vuodelta 2014

Näiden lisäksi lapset innostuivat keräämään juuri maasta työntyviä maitohorsmia, jotka tuotiin keittiöön. Isäntä niistä näppärästi taikoi herkullisen lisäkkeen; öljyssä paistetut ja balsamicolla maustetut maitohorsmat. Maukkaita ja rapeita olivat, vaikka eivät oikein lapsille maistuneet. Nuoret maitohorsman versot voi myös keittää ja tarjoilla parsan tavoin voisulan kanssa. 

Maitohorsman versoja.
 Villiyrttimunakkaan valmistus on helppoa:
Kerää noin kourallinen esimerkiksi suolaheinää, poimulehtiä, koivun silmuja ja maitohorsman versoja. Silppua yrtit hienommaksi, riko astiaan 2-3 munaa, lisää yrttisilppu ja loraus maitoa. Mausta ripauksella suolaa. Muita mausteita ei tarvita, jotta villiyrttien maku ja tuoreus pääsee oikeuksiinsa. Paista munakas pannulla, käytä loraus haluamaasi öljyä. 

Poimulehdestä parhaita ovat vielä osin avautumattomat lehdet.
Suolaheinä tuo kivasti makua myös tavallisen salaatin seassa.

15. toukokuuta 2015

Hedelmätarhan perustaminen


Ettei tekeminen varmasti loppuisi milloinkaan kesken, aloimme kevättalvella suunnitella hedelmätarhan istuttamista. Yksi omenapuu täällä oli jo meidän tänne asettuessa, mutta nyt sille istutetaan kavereita. Aluksi laitamme kolme omenapuuta, joista yksi on jo saatu maahan.

Lajikkeista kiinnostavimmilta tuntuvat vanhat perinteiset lajikkeet. Vanhaa puutarhakirjaa tutkiessa tulee vastaan kiehtovia omenalajikkeiden nimiä kuten Antonovka, Åkerö ja Sävstaholm. Nämä nimet vievät ajatukset välittömästi jonnekin 100-vuoden takaisiin kartanopuutarhoihin. Vai mitä muuta voisi tulla mieleen esim. Gyllenkrokin astrakaanista?
Kuhmossa eletään V-VI vyöhykkeellä joten lajikkeista menestyvät vain kestävimmät. Meidän paikka on V-vyöhykettä ja jopa suotuisammasta päästä eli olemme hyvinkin toiveikkaita omenasadon suhteen.

Viime syksynä ihastuimme Antonovka omeniin. Parasta niissä on hyvä säilyvyys. Kellarissa säilytettynä ne olivat täysin tuoreen veroisia ja herkullisia vielä tammikuussakin.
Edellä mainittuja lajikkeita on edelleen (tai jälleen) saatavissa taimistoista joten jonkun vuoden päästä ehkä saamme Antonovkat omasta hedelmätarhasta.Mieleisten lajikkeiden löytäminen näköjään vaatii kuitenkin useamman taimimyymälän koluamista.  

Jos puut menestyvät istutamme niitä lisää ja rikkaruohojen valtaama ja tuholaisten vaivaama vanha puutarhavadelmakasvusto saa väistyä hedelmäpuiden tieltä. Vattupehkoa on hoidettu; leikattu, lannoitettu ja tuettu mutta viime kesänäkään ei saatu ainoatakaan vattua.

Hedelmätarhan paikkaa, hävitettävä vattupehko jää vasemmalle kuvan ulkopuolelle.
Taimen mallaamista istutuskuoppaan. Lajikkeena 'Pirja' joka on VI-vyöhykkeellä asti menestyvä kesäomena.

5. toukokuuta 2015

Lumen alta paljastunutta

Sulavan lumen alta paljastuu kaikennäköistä. Esiin puskevat ruohosipulin ja rakuunan versot ovat mukava juttu. Koivupinon pohjimmaiset rungotkin paljastuivat sahattaviksi.


Tänä keväänä lumen alta paljastui myös ikäviä asioita. Myyrät olivat talven aikana mellastaneet pahasti masikkamaalla. Arviolta puolet mansikan taimista on syöty ja myllätty. Osassa syödyistä on onneksi säilynyt silmuja joten ne ehkä vielä toipuvat, mutta satoa niistä taitaa olla turha odottaa.

Syksyllä maahan jääneet persijan juuretkin olivat kelvanneet myyrille. Hämmästyttävän tarkaa työtä olivatkin tehneet, lieneekö tämä sitä "myyrän työtä" 

 

Lumet ovat sulaneet vauhdilla ja tulva alkaa olla korkealla. Järven vedetkin vapautuvat jo jään kahleista ja kohta pääsee laskemaan verkkoja.

Louhikoski, Vuosanka

Härmäjoki, Härmänkylä

Aittojärvi, Ala-Vieksi