Kukintaa odotettavissa

Vuosi sitten kevättalvella kirjottelin tänne ritarinkukan hoitovinkkejä. Viimekeväänä ei sitten tullut kukkia vaan sipulit päättivät pitää kukinnassa välivuoden. Ritarinkukkien kesä kului sateessa ja kesän koleudessa pihapihlajan alla oman onnensa nojassa. Syyskuussa muistin nostaa ne kuistille jonne ne unohtuivat. Lokakuun alussa oli muutamia pakkasöitä ja silloin muistin kuistilla olevat ritarinkukat. Erään pakkasyön jälkeen ruukut olivat umpijäässä ja arvelin jo sipuleja menetetyiksi.

Nostin ritarinkukat kuitenkin vielä sisään ja ne olivat talven viileässä yläkerrassa ilman vettä ja hoitoa. Nytpä kumpikin on ruvennut pukkaamaan kukkavartta. Ei näköjään pieni jäätyminenkään haittaa näitä kukkia.

Ritarinkukistakin voi päätellä, että tämä talvi on jo kääntynyt loppupuoliskolleen. Aurinko tekee taivaalla jo melkoisen kaaren ja aamut ja illat ovat kovasti valostuneet. Keskipäivällä aurinko jaksaa hieman lämmittääkin ja talitiainen kuului jo laulavan ti-ti-tyytään. Parin viikon päästä saa aloittaa ensimmäiset esikasvatustyöt jolloin multapurkit ja ruukut taas valtaavat ikkunoiden edustat.

Ritarinkukkien lisäksi myös pelargoniat ovat talvehtineet viileässä vintissä

Pilvien peittäessä auringon keli on vielä harmaa