Helmikuu

Helmikuu ei paljon poikkea tammikuusta. Talvi pitää luonnon tiukasti otteessaan. Kovimmat pakkaset on usein helmikuussa ja talven lumistakin saattaa olla vielä puolet satamatta. Vanha kansakaan ei ole aina noteerannut helmikuuta mitenkään erityisesti vaan on voitu puhua pikkutammesta tai kaimalokuusta, eli tammikuun kaimasta (Kustaa Vilkunan mukaan)

Valo kuitenkin lisääntyy jatkuvasti ja viikossa jo ainakin huomaa miten illalla valoisaa riittää entistä pitempään. Aamujen valostumisenkin jo huomaa jos vain nukkuu tarpeeksi pitkään. Helmikuun lopussakin aurinko nousee tosin vasta 7 jälkeen joten vasta maaliskuussa on varaa alkaa nousemaan aamulla yhtä aikaa auringon kanssa.

Helmikuun aurinkoisina päivinä, kun aurinko jo hieman lämmittää, tekisi mieli aloittaa kasvien esikasvatus, mutta vielä pitää malttaa odottaa. Helmikuun valo ei vielä riitä kunnon kasvuun, eikä mikään kasvi oikeastaan vaadi edes esikasvatusta helmikuulta lähtien.

Helmikuun lopulla aletaan siirtyä pikkuhiljaa talvesta kevättalveen. Vanha kansa on asettanut tämän rajan usein Matin päivään joka on 24. päivä helmikuuta. Lauhoina helmikuun päivinä saattaa kuulla jo talitiaisen kokeilevan laulamista ja variskin voi jo ilmaantua maisemiin vietettyään lyhyen talvilomansa jossain kaupungissa tai kirkonkylällä.

Pehmolelut ulkoilevat helmikuun pakkaspäivänä