Toukokuu

Niin kuin nimikin sanoo on toukokuu toukotöiden aikaa. Tulevan sadon aikaan saaminen vaatii välillä kovaa työtä: juolavehnän juurten repimistä, maan kääntämistä, haravoimista, kompostin mylläämistä ja kaikkea sellaista. Vaikka viljelymme on vielä pientä ja teemme monet asiat lihasvoimin on vuoden tulon turvaaminen paljon helpompaa kuin menneinä aikoina. Tänä päivänä käytössä on sellaisia konsteja joista menneet polvet eivät osanneet edes haaveilla. Paljon pelätty halla torjutaan harsoilla, mansikkapenkit saavat muovikatteen, tomaatit kasvavat muovilla katetussa kasvihuoneessa ja on meidän pellolla käynyt traktoreitakin.

Uusi kasvu alkaa toden teolla toukokuussa. Siemenet itävät, roudan kahleista vironneet juurakot ja maavarret puskevat vihantaa ja puut avaavat jälleen uudet lehtensä hiirenkorvalle. Jäistä vapautuvat järvet saavat kalat kutupuuhiin ja houkuttelevat kalamiehet verkkojen laskuun. Saaliiksi tulee usein haukia. Säyneetkin liikkuvat ja ovat kutupuuhissa, kuun loppupuolella tulevat lahnat kutemaan rantavesiin ja saaliit voivat olla hyviä.

Koivu hiirenkorvalla

Toukokuussa tulvat ovat korkeimmillaan

Säiden puolesta toukokuu on vaihteleva (kuten taitavat olla kaikki kuukaudet täällä Suomessa). Öisin voi olla vielä useita asteita pakkasta ja päivälämpötilatkin saattavat jäädä nollan tienoille. Lämpöaallon sattuessa ollaankin sitten hellerajalla.

Vanhalla kansalla on toukokuussakin ollut ennusmerkkinsä joista on otettu enteitä etenkin tulevan kesän ilmoihin. Urpon päivän (25.5.) sää on ollut seurattu koska kesän ilmojen on uskottu olevan vastakohta Urpon päivän säälle.

Lähes yötämyöten paistava aurinko värjää iltapilvet

Kurkia rantaniityllä